Bonusta jokaisesta matkasta!

Eestin Poliisimuseossa Rakveressa riittää tekemistä

Helatorstai 10.5.2018 oli upea, aurinkoinen päivä, kun lähdimme aamulla matkaan. 250 kilometrin ajo Helsinkiin sujui ongelmitta eikä aamuruuhkista tietenkään ollut tietoakaan vapaapäivän vuoksi. Vaikka luulimme olevamme hyvissä ajoin satamassa oli  laivaan jo jonottamassa hervottomat jonot autoja ja satoja moottoripyöriä. Varmaan Virossa tai jossakin Baltiassa oli joku suurempi moottoripyörä tapahtuma.

Nautimme buffet- aamiaisen laivalla sekä uuden Megastarin tarjoamista muistakin palveluista. Hieno laiva se muuten on.

Omalla autolla laivasta poispääsy kesti yllättävän kauan, sillä laiva oli ääriään myöten täynnä ja juuri edellisenä päivänä käyttöön otettu uusi autolähtöselvitys ja autojen satama-alue varmasti vaikuttivat myös asiaan.

Matka Tallinnasta Rakvereen kestää pikkuisen reilun tunnin, sillä vaikka matkaa on vain noin 100 km, niin Viron yleisnopeusrajoitus 90 km/h ei vie perille ihan tunnissa. Mutta koko matka on hyväkuntoista moottoritietä.

Poliisimuseossa meitä odotti hyvää suomea puhuva opas. Ensimmäisenä hän ohjasi meidät Rehbinder house -museoon, jossa meitä tervehti ihan oikea robotti. Valitettavasti se osasi vain viroa ja englantia, mutta se toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi siitä huolimatta. Museossa oli näyttely, joka kertoi maailman ruokatuotannosta ja sen vaikutuksista ilmastoon ja ihmiseen.  Mielenkiintoinen. Tarjolla oli kaikenlaisia matoja ja heinäsirkkoja, joita saimme maistaa. Se kai on sitä tulevaisuutta ruokatuotannon suhteen. Heinäsirkat ovat muuten melko rapeita ja maistuvat hieman suolaisilta. Ei mitään pahoja, mutta ei niitä kilotolkulla pystyisi syömään. Ainakaan vielä. Ehkä joskus, jos on pakko.. Näyttely kertoi myös robotiikan historiasta aina tulevaisuuteen saakka. Kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti tekstit ja opasteet olivat vain viroksi ja englanniksi. Meillä oli mukana opas ja näin saimme museosta enemmän “irti”.

viron-poliisimuseo-024

blogi-johanna-y-poliisimuseo-02

Poliisimuseossa sitten olikin jo vaikka mitä ihmeellistä tehtävää ja nähtävää sekä lapsille että aikuisille.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa virolaisista museoista se, että niistä monet  poikkeavat suomalaisista museoista siinä, että tavarat ja historia eivät ole pelkästään vitriinien takana, vaan niihin  saa koskea ja kokea uusia asioita tekemisen kautta. Näin on myös Poliisimuseossa, joka sijaitsee Tallinna Tänav -kadulla  Rakveressa vanhan talon yläkerrassa. Museoon kuuluu monta erilaista huonetta, joista jokaisella on oma teemansa, mutta talon sisäänkäynti on varsin vaatimaton ja saattaa helposti mennä ohi, jos ei etsi tarkasti. Museon lähellä on pieni ilmainen parkkipaikka.
Ensimmäisessä huoneessa saimme kokeilla, miltä tuntuu, kun auto pysähtyy 7 km/h vauhdissa. Siis 7 kilometriä tunnissa! Voisi kuvitella, että eihän tuo ole nopeus eikä mikään. Mutta voi pojat, kun se äkkipysähdys tuli, niin tuntui, että ilma hetkeksi loppuu. Ehkä siksi, ettei osannut lainkaan varoa, että tuo nopeus voisi tuntua joltakin. Miltä se tuntuisikaan, jos vauhtia olisi 80 km/h? Toivottavasti ei tarvitse koskaan saada tietääkään. Opettavainen pysähdys.

viron-poliisimuseo-014

Yhdessä  huoneessa   kerrottiin juoppojen tekemistä rikoksista ja saimme kokeilla, miltä tuntuu esimerkiksi kävellä juoppolasit silmillä. No, eihän se kovin helppoa ollut. Toisessa huoneessa puimme päällemme mellakkavarusteet ja yksi meistä leikki rettelöitsijää, jolle meidän poliisien piti laittaa kampoihin. Rettelöitsijä heitteli meidän päällemme kaikenlaista rojua ja kilvethän meidän piti eteemme vetää, ja huutaa armoa. Huh – enpä haluaisi joutua oikeaan mellakkaan!

viron-poliisimuseo-011

Yhdessä huoneessa yritimme väistellä lasersäteistä tehtyä labyrinttiä – se olikin kivaa ja samalla yllättävän vaikeaa. Juuri kun luulit, että mikään kohta ei koske laser viivaan kiinni, niin jo alkoi pilli soida. En tiedä onko kovin moni päässyt labyrintistä läpi ilman kosketusta.

viron-poliisimuseo-015

Saimme oman piirtäjän, joka piirsi yhdestä ryhmän jäsenestä kasvokuvan annettujen ohjeiden mukaan. Tai oikeammin hän siirteli yksittäisiä kulmakarvoja, ripsiä, silmiä, huulia, poskia, leukoja ym.  kasvonpiirteitä saadakseen oikeanlaisen kuvan aikaiseksi. Jokaisesta kasvonpiirteestä oli tietty määrä standardi vaihtoehtoja. Meille kerrottiin, että kyseiset menetelmät olivat käytössä vielä noin 10 vuotta sitten Viron poliisilla. Täytyy sanoa, että hieman heikohkoilla kantimilla on aiemmin ollut rikollisen etsintä kuvan perusteella, mutta kai niitä rikollisia on silti ennenkin saatu kiinni.  Onneksi kuitenkin menetelmät ovat huomattavasti parantuneet ja digitalisoituneet.

viron-poliisimuseo-008

Sormenjäljet itsestämme saimme muistoksi ja onneksi osasimme kai olla sen verran ihmisiksi, ettei meitä sentään etsintäkuulutettu, koska pääsimme paluussa vielä takaisin laivaan ja maasta pois.

viron-poliisimuseo-007

Poliisimuseon pihalla oli kaksi vehjettä, joiden kyydistä yksi seurueemme jäsenistä ei olisi millään tahtonut tulla pois. Toinen oli helikopteri, joka kallistui eteen ja taakse, oikealle ja vasemmalle ohjaussauvasta vetämällä. Ihan loistava vehje. Toinen oli moottoripyörä. Sen selässä hänellä olisi kulunut aikaa vaikka kuinka kauan. Molemmat näistä menopeleistä vaativat ohjaajan mukanaolon, joten omatoimisesti näihin laitteisiin ei ole mahdollista päästä.

viron-poliisimuseo-016

blogi-johanna-y-poliisimuseo-01

Viimeinen huone, johon saimme kaikki tutustua oli sitten se huone, josta minäkään en olisi millään halunnut tulla pois. Mutta kun kuulat loppuivat… Se oli se piirityshuone, jossa jahdattiin rikollisia, jotka tuikkasivat päänsä milloin mistäkin ikkunasta, ja silloin piti ampua. Eikä millä tahansa lelupistoolilla vaan ihan oikealla – tai no siis melkein oikealla, konepistoolilla. Panokset ovat kuulia, mutta varmasti osuessaan tekevät ikävää jälkeä.

viron-poliisimuseo-006

Museosta jäi vielä yksi mielenkiintoinen huone näkemättä, mutta se on pienen matkan päässä emmekä valitettavasti ehtineet sinne. Toisaalta, sinne on ikäraja 12 vuotta ja meillä oli seurueessamme 10 – vuotias lapsi, joten ehkä sitten seuraavalla kerralla. Siellä huoneessa on nimittäin ihan oikean näköinen ruumis, torso, jota halukkaat kirurgin alut saavat käydä leikkelemässä ja tutkimassa..

Poliiismuseossa oli paljon muutakin  mielenkiintoista huonetta, joissa oli kaikenlaista tekemistä sekä poliisityöhön ja rikollisiin liittyvää. Myös oikeita poliisin aseita ja vankityrmä.

Kysyin 10-vuotiaalta ryhmämme jäseneltä, mitä hän piti museosta asteilla 1 – 5 ja sieltä tuli kuin apteekin hyllyltä,  että 5 / 5. Luotan hänen arvioonsa, emmekä me aikuisetkaan toiseksi jääneet. Voin lämpimästi suositella, jos satut matkallasi Rakvereen. Varaa aikaa vähintään 1,5 h ja suomenkielinen opas etukäteisvarauksella, sillä muutoin virolaiset tekstit ja ohjeet voivat jäädä täysin vieraiksi ellei sitten satu olemaan viron kielen taitoinen. Ilman opasta myös kaikki kiva tekeminen jää tekemättä ja laitteet kokematta. Opastettu sisäänpääsy kahdelta aikuiselta ja kaikilta lapsilta (huom! ei rajoitusta lasten määrässä)  maksaa vain 22 €. On ehdottomasti hintansa väärtti.

Sitten vain uusia seikkailuja kohti!

Johanna & kumppanit

(Kuvat: Eestin Poliisimuseo)