Bonusta jokaisesta matkasta!

Vierailu Merimuseossa ja Titanic näyttelyssä

Kävin kahden päivän visiitillä Tallinnassa. Ajattelin kokeilla jotain uutta shoppailun sijaan. Ensimmäisenä päivänä vierailin KGB-museossa. Toisena päivänä tarjoutui tilaisuus osallistua opastetulle Merimuseo-retkelle. Tätä ennen en ollut kuullutkaan Merimuseosta (virolaisittain Lennusadam), tosin se avattiinkin vasta vuonna 2012. Syynä sen viimeaikaiseen hehkutukseen on ollut Titanic-erikoisnäyttely, joka on ylittänyt uutiskynnyksen Suomessakin parissa lehdessä ja blogissa. Ja ylittää nytkin, mutta ehkä kuitenkin museon pysyväisnäyttelyn sivutuotteena.

blogi-jelena-merimuseo-titanic-002

Ikaalisten Auto tuli noutamaan minut Tallink City Hotellin edestä ja koska opaskin oli kyydissä, hän selosti samalla maisemia, kun ajoimme museolle. Sain jätettyä laukkuni ja takkini bussiin, koska se odottaisi meitä ennen ajamista takaisin satamaan. Ylellisyyttä siis, ja lisäbonus oli koululaisryhmien ohittaminen suoraan lipputiskille. Sitten aloitettiin kierros pysyväisnäyttelystä. Halli oli avoin mutta korkea, joten puolet kierroksesta kävelimme siltaa pitkin.

Hallissa oli ihana sininen hämärävalaistus, joka loi merellisen tunnelman. Katosta roikkui poijuja ja veneitä, jotka oli säädetty sillan tasolle. Pidin tätä tosi kekseliäänä, koska kaiken näki joka suunnasta. Se toi vaihtelua perinteisten museoiden vitriineihin ja julisteisiin. Petyin kyllä silti siihen, että informaatiotekstit olivat kaikki viroksi, englanniksi ja venäjäksi. Tosin olen huomannut, ettei suomen kieli ole enää muodissa Tallinnassa. No, opastetun kierroksen etu tuli sitäkin paremmin ilmi, kun oppaamme selitti, kuinka meri on näytellyt suurta osaa Viron historiassa.

Sukellusveneessä oli tunnelmaa

Näyttelyn keskipiste oli sukellusvene, joka on kuulemma maailman vanhin museokäytössä oleva sukellusvene. Toivon totisesti, ettei se tarkoita, että vanhempia sukellusveneitä on edelleen käytössä. Menimme tähän sisälle ja kävelimme veneen päästä päähän. Oli ohjushuone, taukohuone, ohjaamo ja konehuone. Väleissä oli vain pieni pyöreä ovi, joten aitoa ryömimistä siinä vaadittiin. Ja muutenkin kaikki näytti juuri sellaiselta kuin elokuvissa on periskooppeineen kaikkineen. Ainoastaan lavitsat olivat vieläkin vaatimattomammat kuin luulin. Olisi aika hurjaa elää muutamassa pienessä huoneessa viikkotolkulla. Lapsilla lienee täällä hauskaa, koska mihinkään ei kielletty koskemasta. (Lue: Jos ei olisi muita aikuisia ollut paikalla, olisin itsekin ladellut itsekeksimiäni sukellusvenetermejä radioon ja leikkinyt periskoopilla.) Sukellusveneen lisäksi näytteillä oleviin tykkeihinkin voi tutustua lähemmin.

Titanic näyttely Merimuseon yhteydessä

No, mitä Titanic-näyttelyssä sitten oli. Oli faktatietoja sisältäviä julisteita, löytöpaikalta nostettuja tavaroita, kuvia, Titanicin pienoismalli ja neljät lavasteet (ykkösluokan hytti, kolmosluokan hytti, hyttikäytävä ja kuuluisa portaikko). Innostuin eniten pienoismallista, joka oli hurjan tarkka. Muut kävijät taisivat tykätä eniten ottaa kuvia itsestään portaikolla, jonka tunnistamme Kate Winsletin ja Leonardo DiCaprion tähdittämästä elokuvastakin kohtauspaikkana. Toinen suosikkini oli iso taulu, johon oli listattu kaikki selviytyneet ja hukkuneet ihmiset. Ovella saamani matkustajakortin avulla pääsin etsimään listalta, mitä tapahtui nimikkomatkustajalleni. Rouva Nella Wigginsilla oli tuuria, sillä he selvisivät miehensä kanssa molemmat onnettomuudesta. Ne, jotka eivät selviytyneet, maksoivat kovan hinnan siitä, että vesiliikenteen turvallisuutta saatiin parannettua. Näissä mietteissä risteilin Silja Europalla kotiin.